Tyytyväisyydestä

Tyytyväisyydestä ja onnellisuudesta:

Tämä on nyt kohtuullisen lyhyt kirjoitus mutta kirjoitan kuitenkin aiheesta joka on nyt ollut paljon esillä asiakkaiden kanssa.
Onnellisuus ja tyytyväisyys itseä kohtaan:
Todella tärkeä ja kantava voima arjen pyörteessä. Monet meistä unohtavat tsempata itseään ja muistuttaa siitä kuinka hyvin pärjää ja kuinka hyvä jossain asiassa on. Helpompaahan se on itseään mollata ja aina kääntää muiden kommentit negatiiviseen suuntaan. Usko siihen että pystyy on tärkein asia kun päättää jotain, olethan mahdollisesti saanut monien havitteleman työpaikan, valmistunut hyvillä arvosanoilla tai osaat puhua montaa kieltä!"Minä pystyn"- on aika kulunut slogan ja mietelause mutta totista totta kuitenkin!

Näin on!! Juuri eilen tämä kävi omassa mielessäni kun vedettiin seinäjoen cf salilla päivän wodia....

Joupin mäkeä kavutessa parin asiakkaan kanssa toinen totesi että pitäisi Lauran kommentit ja "piiskaukset" nauhoittaa jotta sitten itse mäkeä kiivetessä jaksaisi painaa.
Tämä suuri takapiru on tärkeä ja oleellinen osa liikunnan aloitusta ja sitä että tehdään asiat oikein mutta löytyy se takapiru omastakin päästä ( ehkei näin suuri mutta kuitenkin ;) ).

Se että on onnellinen voi tarkoittaa montaa asiaa yhtä aikaa ja erikseen, ne saattavat liittyä valmennukseen ja/tai tuloksiin tai ne voivat olla jotain ihan muuta. Kuten päivällinen omalla terassilla kaikessa rauhassa todella kiireisen ajanjakson keskellä.

Kanaa 150 gr, fetaa 40 gr ja paljon kurkkua+tomattia!

Pitäisi muistaa kiittää itseään hyvin tehdystä treenistä tai hyvin sujuneesta päivästä ruokailuiden osalta, tai vain olla tyytyväinen siihen että lähdit salille tai lenkille edes puoleksi tunniksi! Eikä aina tarvitse painaa hampaat irvessä ja veren maku suussa, liikunnasta pitää myös nauttia!

Rakas ystäväni Insku joka reenaa kovaa bf kisoihin!

Näin se on!

Ilmajoen naisia kuulailemassa :)

Joskus onnistuminen voi olla sitä että ei syökkään totuttua hampurilaisateriaa ja jälkkäri karkkeja vaan yhden hampurilaisen ja jälkkäriksi vaikka puolikkaan korvapuustin!

Nyt kesällä on juhlia ja kaikenmaailman kissanristiäisiä joissa tulee syötyä huonosti ja liikaa, samoiten pelkkä grillaaminen ja jäätelön syöminen silloin tällöin (päivittäin) pilaa hyvää rytmiä. Moni myös stressaa sitä ettei osaa lomalla syödä oikein kun ei ole niitä tuttuja rutiineja. Sitten vaan pitää luoda ne loma rutiinit! Mietit miten ja missä välissä syöt tai ainakin suunnittelet mitä syöt, pidä huolta myös ateriarytmistä ettei se katoa ja silloin illan grillimakkarat houkuttavat liikaa ;) 

Näin onnistut pitämään painosi kurissa kesälläkin ilman että tulee kamalia morkkiksia jotka kestää 2 viikkoa putkeen ja joista alkaa jälleen uusi kierre alaspäin!

Liikkumisen kevennys on kesällä monella mielessä, itse valmentajana toivoisin että ihmiset juuri nauttisivat kesästä liikkuen ulkona ja tehden kaikenlaisia "extreme" treenejä! 

Yleisurheilu kentät ovat maksuttomia ja lähes päivittäin käytössä, uimaan pääsee ulos, kuulailla voi ulkona! Mäkitreenit vaikka vain hiekkamontulla ovat mahtavia, nekin jokainen tekee oman kuntonsa mukaan!! Eli ei tarvitse teräs pakaroita kiivetäkseen mäkeä, tarvitsee vaan hyvän tsempin!!

Samoiten suolla kävely/juoksut ovat erinomaista liikuntaa, varsinkin polvi ongelmaisille suo on mitä mahtavin alusta ;) 

Eli elkää ihmiset pistäkö reenien keventämistä kesän ja "kiireiden" piikkiin, pitäkää sitten pimeänä syksynä niitä kevyitä viikkoja kun muutenkin on kova arkihärdelli päällä!

Jonna juoksee intervalleja!

Kaikki lähtee jostain liikkeelle ja kaikilla on asioita elämässään joista muut ovat juuri Sinulle kateellisia! Muista se seuraavan kerran kun voivottelet reisiäsi tai mahaasi, juuri Sinulla saattaa olla todella kauniit pohkeet tai vaikka paksu tukka!:) 

Kivaa loppu viikkoa kaikille ja nauttikaa lämmöstä, sielä saa hyvän hien pintaan ;)

Laura

Jaana Hautamäki, vieraskynä!

Tässä on Hautamäen Jaana moi! 

Mulla olis pieni läskiongelma, ei oo paha mut ongelma kuitenkin. Osaisitko tehdä asialle jotain? Näin alkoi mun ja Lauran ensimmäinen puhelu ja yhteistyö viime syksynä :)

Joku olisi voinut sanoa ongelmaani turhamaiseksi mutta jos treenaa lähemmäs 10tuntia viikossa ja laardirengas vyötäröllä vain levenee niin jotain täytyy olla pielessä. 

Olin lisäksi huonosti menneen kesän ja loukkaantumisten takia lopen kyllästynyt omaan lajiini eli triahtloniin. Edellisen talven olin treenannut kovemmin kuin koskaan eivätkä kisatulokset olleetkaan sitten sitä mitä piti niin päätin jättää koko touhun vähemmälle. Jossain matkan varrella oli kadonnut se tärkein miksi aikoinaan rupesin triahtlonia harrastamaan ja se jokin oli hauskuus sekä harrastamisen riemu. 

Lauran kanssa tavattiin ja ensimmäinen tehtävä oli ruokapäiväkirjan teko. Sitä lukiessa tais Lauraa vähä naurattaa ja muakin näin jälkikäteen. Vaikka kulutin paljon niin söin myös paljon. Siis toooodella paljon ja ihan väärin. Aamu lähti käyntiin kahvikupilla, töissä oli sitten nälkä jo kympiltä, sitkutin muutaman karkin avulla lounaalle jossa tulikin sitte vedettyä 3-4 perunaa ja yhtä monta Lindstöminpihviä jotka uitin ruskeassa soosissa. Karkkia tietty jälkkäriksi. Töistä suoraan treeneihin joiden  jälkeen kiireisimpään nälkään vähän Helapäätä ja tuttikarkkeja. Iltapalaksi puoli pellilistä kropsua ja sitä rataa. 

Laura löi kouraan nipullisen ohjeita ja kertoi mikä on pielessä ja sitä myöden on sitte tullut tutustuttua säännöllisin ruoka-aikoihin, hiilareihin&protskuihin, sauvasekoittimeen (smoothieta varten ;) ) . 

Kun jätin karkit pois niin parissa vkossa häipyi jo pari kiloa ja siitä tasaiseen tahtiin pudotin yhteensä 7kiloa. En varsinaisesti laihduttanut vaan muutin ruokailutottumukseni oikeanlaiseksi. Koska en halunnut näyttää piiskatulta kissiltä tai laihalta läskiltä niin myös saliohjelmat meni uusiin puihin.

Lauraa ohjeistin sen verran että ohjelma pitää olla sellainen että kroppa tärisee, hiki lentää ja veri maistuu suussa. Enpä tiennyt mitä suustani päästin sillä sitä sain mitä tilasin ;) Olen kehittänyt talven aikana itselleni riippuvuuden rinnallevetoihin, kahvakuulaan ja sitä kautta lähes Lauraankin :D

Jossain joulun tienoilla alkoi tuntua siltä että josko sittenkin triahtlonia...kesällä saatu nivusvamma esti pyöräilyn ja siihen tuli lähes 4 kuukauden tauko. senkään puolesta tänä kesänä ei kuitenkaan ironmania (3,8km uinti, 180km pyörä, 42,5km juoksu) vaan puolikas saisi riittää.

Yhtäkkiä ravintovalmentaja pitikin mulle uintitreenejä ja väkersi treeniohjelmaa puoliksi urheiluhullulle triahtlonistille, oops!

Lauran kommentti: ja mä luulin että laitan vaan sen syömään oikein ja punttaamaan... MUTTA EI!:D

Tästä yhteistyöstä yritettiin hyvää mutta priimaahan siitä tuli! 

Vaikka treenitunteja on tänä vuonna kertynyt vähemmän niin koen fyysisesti ja henkisesti olevani paremmassa kunnossa kuin ikinä. Treeni on ollut laadukasta ja siihen on voinut keskittyä paremmin kuin edellisinä vuosina. 

Ajattelin että tässä on kaksi vaihtoehtoa vauhtien suhteen, joko pettyä tai yllättyä positiivisesti. No, se oli tuo jälkimmäinen :)

Kisa:

Kesän ensimmäiseksi kisaksi valikoitui Barcelonassa pidettävä Half Challenge puolimatkan triahtlon jossa matkat siis uinti 1,9km, pyöräily 90km ja juoksu 21,5km. Olin samaisessa kisassa myös viime vuonna ja mukaani sain houkuteltua nyt myös ystäväni Niinan. Kisoissa käytiin samalla myös EM-mittelöt mutta me päätettiin antaa muillekin mahdollisuus pärjätä ja osallistuttiin avoimeen sarjaan ;)

Perillä olimme pari päivää ennen kisaa ja tarkoitus oli päästä mereen uimaan ennen h-hetkeä. Kävi kuitenkin niin ettei mereen ollut mitään asiaa aaltojen ollessa todella hurjat! Siinä taisi lauantaina lähteä Lauralle pelon ja kauhunsekainen viesti jossa luki help! Olin toki uinut meressä mutta en ikinä tuollaisessa aallokossa.

                        

                  Kuva ei kerro koko totuutta siitä minkälainen aallokko todellisuudessa oli.

UINTI

Kello herätti kisa-aamuna klo 4.50. Tuuli oli onneksi tyyntynyt mutta meri näytti mun silmään aika hurjalta edelleen. Eikun märkäpuku päälle, kisa-asu alle ja kokeilemaan! Laura oli edellisenä päivänä neuvonut että kun aalto tulee, sukella sen alle ja sen jälkeen nostat itsesi nopeasti ylös. Laskin aaltoja joita tuli noin viiden sekunnin välein, yritin löytää sen pienimmän mahdollisen ja kun aalto oli tullut niin juoksuksi ja sekaan vaan.  Ei kyllä kauheasti hymyilyttänyt kun aallot heittelivät minne sattuu. Ainut lohtu oli se että kaikilla ympärillä olevilla tuntui olevan sama ongelma.

Kisa aamun tunnelmia Niinan kanssa

                                

                                                  Startti

                                                

                                                                    Kohti lähtökarsinaa....

Lähtö koitti ja oli syöksyttävä hyiseen mereen joka oli vain 15 asteista. Etukäteen pidin pahimpana veteen menoa, aaltoja vastaan oli todella vaikea ja raskas uida. Olis ehkä kannattanut sukeltaa niinku neuvottiin mutta koskas mä niin olisin tehnyt kuin käsketään ;) Ensimmäiset 200 metriä piti uida vasta-aallokkoon ja sen jälkeen käännös poijulta vasempaan. Alun jälkeen se sujuikin odotettua paremmin, jee!

                                  

Käännöspaikalla oli ruuhkaa ja siinä hötäkässä joku potkaisi jalallaan mun uimalasit ottalle, kirosin mielessäni ja oli pakko pysähtyä laittamaan ne takaisin silmille. 

Välillä tuli kurkittua sivuille ja ajattelin että hitto, mä oon viimeinen kun ketään muita ei näy. Pari vetoa, uusi kurkkaus ja huomasin että kavereitahan on ympärillä vaikka miten paljon. Olivat vaan aaltojen peitossa ensimmäisellä kurkkauskerralla.

                                      

Pääsi siinä ajoittain ihan jopa uimaankin kunnes huomasin että olin uinut reilut 200 metriä ensimmäiseltä poijulta sivuun. Hetki aikaa piti pällistellä että missä me ollaan ja oonks mäkin täällä? Poijun olisi kuulunut olla mun edessä eikä tosiaankaan sivussa oikealla! Tunnollisena tyttönä lähdin jälleen uimaan vasta-aallokkoon jotta sain poijun kierrettyä. 

Uinnin aikana varpaat tuntuivat olevan jäässä ja hassusti vasemman käden sormet olivat jäätyneet toisiinsa kiinni eli en saanut liikuteltua niitä vaikka yritin. Uusi kokemus tämäkin!

                                                

                                                   

                                                                    Uimareita kiskotaan ylös uinnin jälkeen

Neljänneltä eli viimeiseltä poijulta käännyttiin kohti rantaa ja viimeiset 200m olivat edessä.Yhtäkään kunnon käsivetoa en tuolla loppusuoralla pystynyt tekemään kun aaltoja tuli takaa ja sivuilta. Homma meni kellumiseksi pää pystyssä ja jalkapotkuilla yritin sihdata itseäni rannalle oikeaan kohtaan mutta ajauduin aaltojen takia sivuun ainakin 100metriä. Rannalla näkyi hengenpelastajia jotka kiskoivat uimareita rannalle, kunhan nyt ensin pääsisi jollain keinolla käsietäisyydelle.

Aalto toi rantaan, rannalta tuleva vesi vei pohjan jalkojen alta kun hiekka valui mereen. Aalto vei takaisin mereen ja toinen takaa tuleva aalto painoi meren pohjaan. Uinnin aika oli 45.40, siis todella surkea, mutta siinä kohtaa olin vain onnellinen että vihdoinkin oli maata jalkojen alla!

Näin jälkikäteen on kyllä harmittanut ja raskaasti! Ainut tavoite koko kisareissulla oli parantaa viime vuoden uintiaikaa ja se jäi pelkäksi haaveeksi ihan täysin musta riippumattomista syistä. Ihan turhaanko sitä on hallissa tuijottanut kaakeleita, herännyt aamulla klo 6 treeneihin ja vetänyt kauheita happoharjoituksia? Perhanan meri!

PYÖRÄILY 90KM

Jos viime vuoden pyöräilyreitti oli melko suora ja vähämäkinen niin sitä se totisesti ei tänä vuonna ollut! Perinteisesti mun pyörä oli saanut turpiinsa lentokuljetuksessa joten sitä piti paikan päällä käydä huollattamassa jo tutuksi käyneiden Orbean huoltopoikien luona. Samalla kiristettiin myös jarrut, thank god for that!

                                              

                                                                                     Orbean poikia 

Niinan kanssa osuttiin yhtä aikaa pyörävaihtoon ja poljettiin yhdessä jonkin matkaa. Samalla hytistiin kylmästä ja vaihdettiin muutama sana. Tiesin että pyöräreitti tulee olemaan kova mutta jostain kumman syystä en jännittänyt sitä yhtään etukäteen. Pyöräilytaukoakin oli kertynyt talven aikana monta kuukautta mutta silti ei kertaakaan tullut mieleen etten tulevasta koitoksesta selviäisi. Sen verran sakia vissiin ;)

                                   

                                                          Pyörävaihdossa ja eikun menoksi!

                 

                                                                Kohti vuoria ja niiden yli, hoplaa!

                       

Nousut olivat pitkiä ja loivia ja vauhti pysähtyi kuin seinään. Pienimmällä vaihteella sai pyöritellä mäet alhaalta ylös asti. Kun olin jo melkein pisimmän nousun päällä huomasin että härregot, täältähän löytyy vielä yksi kevyempi vaihde, daa! 

Oudointa oli että jalat eivät hapottaneet missään vaiheessa ja kaksi nousua juttelin lähes hengästymättä erään suomalaisen naisen kanssa joka asui Barcelonassa. Olisko syy ja seuraus kovilla punttitreeneillä joita oon koko talven Lauran kans hinkannu? Toki jalat väsyivät mutta eivät tosiaan hapottaneet. Ainoastaan tänä talvena ajoittain vaivannut alaselkä kipeytyi matkan varrella.

                                          

                                                                                 Suunta alaspäin…

Mäet piti tietysti myös polkea alas. Jos olin ne melko kevyesti tullut ylös ja ohittanutkin muutaman, niin ne muutamat porhalsivat kyllä alaspäin tultaessa lujaa ohi! Tie oli huonokuntoinen ja kapea. Toisella puolella vuorenseinämä ja toisella puolella todella syvä pudotus laaksoon. Tie ei tietenkään ollut suora, eihän se ollut sitä ylöspäin noustessakaan, vaan 90-180 asteen mutkia oli joku insinööri mennyt tunkemaan joka väliin.

Itse tein amatöörimäisen mokan ja jarrutin takajarrulla liikaa erääseen mutkaan jolloin takarengas lähti alta. Mielessä kävi että nyt Hautamäen äireetä viedään mutta jotenkin ihmeen kaupalla sain toisen jalan polkimesta irti ja ylsin kohtuullisen syvään ja oikeaoppiseen spagaatiin toisen jalan ollessa kiinni pyörässä. Ole´ ja auts, siinä rytäkässä revähti etureisi mutta henkikulta säilyi.

                                             

                                                   Sieltä se tuli…

                     

                                              Ja tuonne se meni….

                                        

                                Ja tämmösen se haluu, ehdottomasti, pinkin Trekin

Lauran kommentti: valmentajalle kanssa...!!

JUOKSU 21,5KM

Olin ottanut pyöräilyn vähän turhankin lungisti joten juoksuun oli helppo lähteä. Ainoastaan spagaatin aiheuttama revähdys etureidessä antoi varoituksen että jos kiihdytät niin varmasti kramppaan.

Juoksu oli kahtena kierroksena ja tämäkin reitti uusittu viime vuodesta. Ehdottomasti hyvä parannus! Yleisöä oli paljon ja kannustus melkoista. Siellä ne meidänkin kannustusjoukot vilahtivat ja sieppasinkin Juhalta suolapussin mukaani jos sillä saisin enteilevän krampin ehkäistyä.

                                                  

                                     Ei se ny noin vakavaa touhua se juoksu ollu vaikka tässä siltä näyttääkin!

Juoksusta ei oikeastaan oo kauheasti kommentoitavaa. Se kulki ja olis kulkenut vieläkin paremmin ilman reisikremppaa. Mikäs siinä oli juostessa pitkin merenrantaa palmujen katveessa, hienossa puolipilvisessä säässä. Mahakaan ei reistaillut vaikka geelejä oli pyöräilyssä mennyt viisi ja juoksussa kolme. Juoksun loppuaika oli alle 2 tuntia johon olin veri mats tyytyväinen.

Loppuaika oli 6.31 ja risat. Sillä olin oman sarjani 8 kun lähtijöitä oli 27. Kokonaiskilpailussa sijoitus oli 35 ja lähtijöitä tais olla joku karvan alle 130. Mutta sijoituksellahan ei näillä kinkereillä pitänyt olla väliä ;) Siltikin suustani pääsi iloinen jipii, kun luin tuloksia.

                                                           

                                                                        Maalissa donitsia huiviin!

Vieläkö joku jaksaa tätä eeposta lukea? Lauran pyynnöstä tähän vielä loppukaneetti:

Kisaan lähdin tosissani mutta en niin vakavasti. Niitä kertoja kun oon mennyt pipo tiukalla ja epäonnistunut on paljon. Toki joukkoon mahtuu liuta hyviäkin tuloksia. Nyt menin puolivaloilla nautiskellen ja onnistuin. Maaliin saapui hymyilevä nainen jonka ensimmäinen ajatus ei ollut teinkö uuden ennätyksen, vaan se että mahtavaa, mä tein sen taas!

Pidän itseäni tavoitteellisena harrasteurheilijana. Ilman tavoitteita mun treenaamisessa ei ole mielekkyyttä eikä haastetta. 

Lauran kommentti: Uskon että kaikenlaisessa urheilussa on hyvä olla tavoite, oli se sitten vaikka kuperkeikan oppiminen tai täysmatkan triathlon! Kun on tavoite mitä kohti mennään niin et varmasti alisuorita!!

                            

Tämmösen sijaan pitää joskus harrastaa penkkiurheiluakin erilaisine virvoikkeineen ;) Kroppa ei ehkä kiitä mutta pääkoppa sitäkin enemmän ;)             

Sammakonkutu juoma, Laura määräsi!

Talven aikana Laura haastoi mut erilaiseen treenaamiseen. Piti suitsista kiinni ja sanoi ptruu tammaseni kun viikkoihin meinas ruveta kertymään liikaa harjoitustunteja tai lepopäivät jäi väliin.

Kun treenit kulkee, niin silloin kulkee. Eräs triahtlonisti sen blogissaan kiteytti, iskee vauhtisokeus. Täytyy saada enemmän ja enemmän kunnes huomaa ettei enää kuljekaan. Lepopäivät on tärkeä juttu, asia jota tähänkin kovaan päähän säännöllisesti yritetään takoa !

Lauran kommentti: Niin Jaana muista se ;) 

Voimaharjoittelu oli viime syksyyn asti mulle sellainen "pakollinen" juttu joka täytyy tehdä.  Kun tuloksia Lauran kanssa alkoi näkyä huomasin itsekin että hei tästä on jotain hyötyäkin! Oikeat tekniikat ja kunnon painot kehiin niin johan alkoi tapahtua. Monet tyypit kestävyysurheilu puolelta arkailevat salilla ja ovatkin kysyneet että huomaako eroa entiseen ja perinteiseen kaavaan.  Uinti sujuu paremmin kun keskivartalo on kunnossa ja ylävartalossa on voimaa. Pyöräilyssä tarvitaan myös keskivartalon poweria; core pysyy paikoillaan eikä heilu joten jalkojen suurten lihasten helpompi pyörittää pyörän kampea. Ja suurin osa keskivartalon VOIMASTA ollaankin tehty nimenomaan suuria kokovartaloa kuormittavia painonnosto liikkeitä tehden. Ei niinkään olla nitkutettu jokaisessa erilaitteessa vaan pyritty saamaan kroppa toimimaan kokonaisuutena. 
Ollaan opeteltu rinnallevetoa, kyykkyä, työntöä, kahvakuula heilautuksia ja muita nostoja. Voimatasot ovat nousseet paljon ja siitä on ollutkin suuri hyöty lajireeneissä! Kaikenkaikkian lihaksilla on nyt parempi haponsieto ja "runttaus"kyky sekä tiiviimpään muotoon muutettu entinen fläsä tuo lisää juoksuvauhtia!

                                                             

        Vaihtelu virkistää ja erästä ystävääni lainaten ”hepan selkään ei mitkään maailman murheet yllä”

Hyvää kesää kaikille ja muistakaa että kolmenkymmenen kyykyn jälkeen jaksaa vielä puntata ainakin kymmenen lisää ;)