ONNISTUMISESTA JA PÄÄTTÄVÄISYYDESTÄ: 

Sain viime syksynä asiakkaakseni ensin kaksi nuorta naista, molemmat kaksikymppisiä jo töissä käyviä. Toinen heistä, Tanja oli kuullut minusta treenattavani Riikan kautta ja paininut jo pitkään ylipaino-ongelmien kanssa. Riikan rohkaisemana hän otti minuun yhteyttä ja sovimme alkuhaastattelun. 

Haastattelussa kävi ilmi ,ettei kummallakaan  ollut sen kummempaa liikuntaharrastusta ja kummankin kunto oli jotakuinkin pohjalla, itseluottamus alamaissa ja inho kiloja kohtaan katossa.  Tanja oli saanut hyvästä ystävästään hienon tuen liikunnan aloittamiselle ja tämä tuki oli alkuun todella tärkeää varsinkin kun piti lähteä puntille!! 

Haastattelusta minulle jäi  eniten mieleen se kuinka paha olo Tanjalla oli kilojensa kanssa ja kuinka 20-vuotias nuori nainen totesi minulle pöydän ääressä :" kyllä mä sen ymmärrän ettei musta enää ikinä normaalipainoista tule". Sydän muljahti ja minuun todella iski tämän nuoren tytön tuska, sanoin samantien hänelle takaisin : " Älä nyt hulluja puhu, totta kai tulee!!"

Tanja ja Paula projektin alkaessa:

No tästä alkoivat sitten treenit ja viikon empimisen jälkeen Tanjan äiti Paula päätti lähteä leikkiin mukaan. Hänelläkään ei sen kummempaa liikuntaharrastusta ollut lukuunottamatta reippaita sauvakävelylenkkejä.Ylipainoa kummallakin naisella oli alussa käyrien ja kippuroiden mukaan noin 25-30 kiloa. 

Asetimme Tanjalle sen 20 kiloa ensimmäiseksi tavoitteeksi. Paulalle noin 10-15 kiloa. 

Alkuun treenit kuntosalilla hieman jännittivät naisia ja olo oli kuin akvaariossa. Nopeasti  he kuitenkin äkkäsivät ,että kaikki tekevät omia juttujaan puntilla eikä siellä pahemmin ehditä tuijottelemaan mitä juuri SINÄ teet. Lihas- ja kestävyyskunto olivat Tanjalla ihan jossain rapakon takana ja niitä lähdettiin sitten yhteisvoimin etsimään. 
Pelkkä kyykky omalla kehonpainolla tuotti alkuun todella paljon ongelmia ja Tanja siitä taisi hieman kiukutellakkin minulle... Paulan olkapäät taas olivat todella heikossa jamassa ja samaten selkä. Niitä jumpattiin ihan pelkillä kädennostoilla ja kuminauhalla kauan aikaa!!!!   

Tanja ekoja kertoja puntilla

Paula reidenojentaja laitteessa:

Hitaasti mutta varmasti rakennettiin kuntoa ja muutettiin ruokailutottumuksia. Kummankin naisen ruokapäiväkirjat olen nyt analysoinut 2 kertaa. Ensimmäisellä kerralla punakynää tuli paljon ja sitä yhdessä naureskeltiinkin kuinka monta kanamunaa voi syödä viikossa... 
Naiset tekivät alkuun 3-4 punttia viikossa+ reippaita kävelylenkkejä sen mitä ehtivät. Pikku hiljaa ruvettiin vääntämään ruuvia tiukemmalle ja koventamaan treenejä. Vaatimustason noustessa Tanja kiukutteli välillä ( mikä on ihan normaalia valmentaja -valmennettava suhteessa, toinen lempinimi on sadisti...) ja Paula sitkutti menemään minkä pystyi. Äiti ja tytär treenasivat rinta rinnan kaikessa hiljaisuudessa. 

Tässä vaiheessa kiloja oli lähtenyt noin Tanjalta noin 8-10 kg ja Paulalta noin 6 kg.

Tuli joulu ja ajattelin että nyt jos joskus tämä projekti hajoaa ja naisilla menee suklaat treenien edelle, mutta luulin väärin!! Nämä kaksi harjoittelivat koko joulun ajan kuuliaisesti ja seuraavissa treeneissä kertoivat kuinka olivat syöneet joulun aikana. Ei mitään jättiherkuttelua eikä 6 päivän tankkausjaksoa!! 
 
Siitä lähtien ollaan kiristetty treenejä kausi kaudelta ja kumpikin on pysynyt terveenä ilman sen suurempia loukkaantumisia. Paula kävi Niemen Pentin käsittelyssä ja sai sieltä avun selkävaivoihinkin ,jotka nyt ovat helpottaneet! Tanjaa juoksutan jo hyvää vauhtia ja kumpikin on saanut valtavasti voimaa lisää!!
 Kunto on noussut aivan älyttömästi ja paino tippunut hyvällä tahdilla, koko ajan ollaan syöty eikä mistään ole totaalikieltäydytty. 

Äiti ja Tytär  nyt ( tästäkin on Tanja kaventunut!)

Kumpikin heistä NOUDATTAA antamiani ohjeita ja tekee mitä pyydetään, näin niitä tuloksiakin on saatu näin hienosti!:) 

Suurin tuki heillä on kuitenkin toisistaan, äiti ja tytär. Paula sanoi minulle joskus treeneissä ,että sehän on hänen vikansa että Tanja on ylipainoinen. Se mitä on kotona syöty ja kuinka välinpitämättömiä sitä on oltu kun kotiin on kannettu epäterveellisiä ruokia.
He ovat löytäneet keinot joilla tehdä unelmista totta ja kuunnella omaa ääntään eikä muita. Tämä on heidän projektinsa ja heidän elämänsä, ei  muiden. 

Tanja on nyt tiputtant 20 kiloa noin  5 kuukaudessa, Paula taas 12,5 kiloa.
 

Tässä naiset lähempää

Nyt treenejä on 4-6 viikossa per nenä ja pidämme yhteistreenit kerran viikossa, edelleen voimaharjoittelu puntilla ja kahvakuulilla on tärkeässä osassa naisten treenejä. Näin saamme lihasmassaa samalla kasvatettua kun hitaasti mutta varmasti tiputamme painoa edelleen :) 

Tässä naisten omia ajatuksia projektistamme: 

Kauan aikaa oli jo mielessä että jotain pitäisi tehdä, kun omaa pelikuvaa suorastaan vihasi ja inhosi, puuttui vain tahto ja keinot. Oli hyvin vähän asioita joista jaksoi innostua ja iloita. Keskustelu Riikan kanssa herätti lopulta tähän todellisuuteen, apua oli saatavilla sittenkin. Riikan tulokset Lauran ohjauksessa olivat huikeita. Laura otti yhteyttä Tanjaan ja sovittiin alkuhaastattelu, äiti Paula tarvitsi viikon miettimisaikaa ja lähti sitten mukaan projektiin myös. Alkuun pidimme viikon ruokapäiväkirjaa ja Laura auttoi meitä huomaamaan kuinka järkyttävät ruokailutottumuset meillä oli. Saimme Lauralta kumpikin henkilökohtaiset ruoka- ja liikuntaohjeet, joiden toteutus jäisi meille.
Alun vaikeuksien jälkeen homma alkoi sujua. Vaikka repsahduksia on sattunut ja ensimmäiset kuntosalikerrat tuntuivat kamalilta, Laura jaksoi aina kannustaa.

Innostus liikuntaan ja terveelliseen elämään vain kasvoi, kun tuloksia alkoi näkymään. Muilta emme saaneet tukea, eik ä meidän "elämäntaparemontista" haluttu puhua, kunnes ihmiset huomasivat että me pystymme tähän.
Hyvä olo näkyy pienentyneessä vaatekoossa, sekä myös iloisessa olemuksessa. Lauran tuki tällä matkalla on ollut eritt äin tärkeä, ja matka jatkuu!

Eilen Paula laittoi minulle viestiä kun kysyin että miten menee: 
- Kiitos hyvin menee :) paino menee alas hitaasti mutta varmasti, -12,5 kg näytti vaaka eilen aamulla :) Olen todella onnellinen ja olo on aivan mahtava. PS. Viimeiset 2 viikkoa olleet aika kiireiset ja aikataulutetut että jos saisi tämän "hötkyn" olon rauhoitettua. 

ihana kuva Paulasta!!! todella kaunis ja freesi nainen!:)

Huomenna näemme aamulla joogan merkeissä :)

Nyt meillä on siis takana 5 kuukautta yhteisiä treenejä ja jatkamme edelleen, naisten olemus muuttuu viikko viikolta ja hyvä olo ja KUNTO näkyy.

Olen itse valmentajana todella ylpeä näistä kahdesta; äidistä ja tyttärestä ,joiden yhteinen matka kohti terveempää ja itseään kunnioittavaa minää kohti jatkuu. He ovat rehellisiä ja kertovat jos joku ruokailuissa ei ole sujunut tai joku treeneistä ei toteutunut ( näitä kertoja ei ole alun jälkeen tainnut tullakkaan). 
Tanja tuumasi näin tässä pari viikkoa sitten  kun sanoi syöneensä suklaata liikaa ja minä sitten toruin häntä: " joo jos mä 24/7 elän oikee kurinalasesti nii menee mielenkiinto..."


Laura

Muutosten vaikeus ja uusien asioiden oppiminen:  

Tämän jutun aihe on monelle tuttu ja osaltaan "kipeäkin" aihe. Kirjoitan muutosten vaikeudesta ja uusien asioiden oppimisesta nyt teille :) 

Kun aikoinani aloitin uimaan kilpaa olin 18-vuotias, juuri myynyt hevoseni ja saanut töitä ilmajoen uimahallilta. Minkään sortin "urheilu" harrastusta minulla ei tätä ennen ollut, hevosten kanssa olin toki koko pienen elämäni touhannut ja viimeisin projektini olikin tuo oma hevonen Veeti.

Veeti ja Maiju ilmajoella 9.3

Hevosten kanssa oleminen olikin elämäni suola ja pitkään se oli tärkein asia, osasin olla tarpeeksi rauhallinen ja kiltti mutta silti selkeä johtaja hevosille. Tästä on ollut työssäni paljon hyötyä, tarvitaan selkeyttä ja rauhallisuutta sekä lehmän hermoja kun opetellaan etuheilautusta monta päivää, kuukausia ;)
 Koululiikunnassa en oikeastaan loistanut missään: pallosilmää ei ollut, motoriikkaa ei ollut, rytmiikkaa ei sitten yhtään, myöskään voimaa saatikaan nopeutta en omistanut. En loistanut pitkillä matkoilla surkean kestävyyskunnon takia, olin vaan sitkeä ja tahmea 181 senttinen honkelo. Ainoastaan uinnissa pärjäsin jotenkin kun olin vaan hyvä vedessä, minkäänlaista tekniikkaahan en osannut!

Kun sitten aloitin uinninvalvojana pyysin hyvää ystävääni Heidiä (joka ui silloin kilpaa Jyväskylän Swimmingin edustustiimissä) opettamaan minulle tekniikoita, hurahdin täysin uintiin!! Heidi  opetti minulle alusta asti kaikki vapaauinnista aina perhoseen!! Sen kesän uin helsingin stadikalla hitaiden lanella ja jo seuraavana kesänä huristelin nopeiden radalla!

Kesän jälkeen päätin että liityn seinäjoen uimareiden seuraan ja sain paikan Eino Pursiaisen ryhmässä, muut olivat suurinpiirten samanikäisiä (16-19 v) ja uineet noin 10 vuotta. Treenejä oli 6 kertaa viikossa, aluksi uin noin 700-1000 m vähemmän kuin muut ja olin avuttoman hidas. Koko ajan tiellä ja Eikaltakin meni luultavasti hermot moneen kertaan kun en vaan ymmärtänyt vaikka sain ohjeita! Seurasin sitten vaan muita ja yritin... 

Kisoissa Seinäjoella, puidaan likkojen kanssa startteja...

Yritin tosiaan, isäni tuli seuraamaan treenejä ekan kerran joskus marraskuulla ja muistan hyvin kun hän kotimatkalla totesi että hienosti meni ja Laura, sä olet oppinut sitkeyttä! Teit mitä pyydettiin ja yritit etkä LUOVUTTANUT! 

Nuo isän sanat on jääneet selkeästi mieleen, en luovuttanut. Mitä olin AINA ENNEMIN TEHNYT KUN OLI RUVENNUT TUNTUMAAN PAHALTA. 

Australiassa asuin 5 kk 2009-2010, sielä harjoittelin 2 kertaa päivässä.

Opin hengästymään, opin väsymään ja opin olemaan huono. En luovuttanut!! 

Mutta jestas kun oli vaikeaa olla huono ja epälahjakas!! Kaikki piti oppia vaikean kautta ja tehdä tuplatyö, olin tämäntuosta ylikunnossa tai kipeä. Ei ollut motivaatiota tai oli liikaa... Saatoin ajaa seinjoelle ilmajoelta ja kääntyä vielä ennen uimahallia kotiin, sitten vain viesti valmentajalle ettei ole autoa.. 
Näitä tuli usein, opettelin ja opettelin suunnittelemaan ja ennen kaikkea menemään harjoituksiin! Pikku hiljaa sitä vaan huomasi vetävänsä lakkia päähän ja uivansa jo alkuverryttelyä, altaasta kirjaimellisesti raahauduttiin ylös ja pyörittiin pukuhuoneeseen muiden tyttöjen kanssa. Sitten seuraavana päivänä uudelleen sama. 

Vaikeimmaksi koin mennä uudelleen treeneihin sen jälkeen jos oli olosuhteiden (töiden, sairastelun tms) johdosta joutunut olemaan yli 3 päivää pois. Nuo kriittiset 3 päivää.. Ne muuttuvat niin helposti 5 päiväksi ja sitten jo viikoksi.... 

Ausseista, uin samalla radalla näiden nuorempien kanssa kun oman ikäiset meni niin kovaa :)

Tästä päästääkin siihen mistä tässä jutussa on kyse, uuden opetteluun ja muutosten vaikeuteen: 

Itselleen pitää antaa aikaa opetella ja tehdä virheitä, ei ketään ole ohjelmoitu vauvasta asti menemään harjoituksiin tai pakkaamaan reenikassia. Kyllä kaikkien pitää opetella ja oppia, parastakin välillä ketuttaa lähteä harjoituksiin tai väsyttää. 
Ja se että ne pitää opetella on hieno juttu!! Muutenhan minunkin työni olisi liian helppoa! 
Jos siis tuskailet ruokavalion ja treenien kanssa niin muista että niin me kaikki muutkin teemme, ei kukaan sisäistä yht äkkiä 4 treeniä viikossa ja hyvää/säännöllistä ateriarytmiä! Saatikaan välipalojen tärkeyttä tai annoskokoja, eikä treenien toteutuskaan ole itsestäänselvyys! 
Pitää testata, kokeilla, kysyä, kyseenalaistaa valmentaja ja omat metodit ja rehellisyys siinä oletko tehnyt kaikkesi tavoitteidesi saavuttamiseen?

Tämän takia haluan auttaa ja opettaa ihmisille liikuntaa ja terveitä elämäntapoja, ei näiden asioiden kanssa tarvitse yksin kamppailla vaan valmentajalta saa tukea ja vastauksia kysymyksiin!:)
Uusia asioita kun opettelee niin tule eteen ongelmia ja vaikeuksia, ne ovat lähes välttämättömiä. Sillon ei saa antaa kokonaan periksi, ei se HAITTAA vaikket niitä/sitä uusia/uutta asiaa heti opikkaan, aikaa on vaikka koko elämä :)


Hyvä esimerkki tästä uuden opettelusta on valmennettavani Jaana Hautamäki, tein uudet ohjelmat hänelle ja uuteen punttiin tuli tempauksen tekniikka harjoitus: "pudotuskyykky+työntö". No meillä oli treenit viime torstai iltana, Jaana yleensä oppii hyvin nopeasti asioita ja hänen kanssaan usein kokeilen kaikkea uutta kun kerran kunto sen mahdollistaa. " Tehdään nyt vielä sellanen setti, kokeillaan laittaa vielä nämä painot, entäs jos irrotat vielä käden.." Ja Jaana tekee!:) Hän on triathlon urheilija ja kunto on todellakin  sen mukainen. 
No kuitenkin tämä uusi liike "pudotuskyykky+työntö" osoittautuikin TODELLA VAIKEAKSI, sitä harjoiteltiin kauan ja Jaana jatkoi harjoittelua kun aloitin seuraavan asiakkaan kanssa. Tuli kirosanoja ja välillä Jaana jo näytti siltä että tanko lentää kirmaushallin ikkunasta kaaressa pidemmälle kuin Pitkämäen keihäs...Jaanalla varmaan kävi mielessä että jätetään nyt tämä perkele pois ohjelmasta mutta eipäs jätetäkkään! Missään vaiheessa minulle valmentajana ei tullut mieleen että jätämme liikkeen pois, jankkasin vaan että tee toistoja tee toistoja. Ja Jaana teki. Ja niin se sitten noin klo:20.30 aikaan Jaana sai tehtyä jo ehjiä suorituksia ja oivalsi mistä liikkeessä on kyse. Ensi viikon treeneissä hiomme liikettä vielä lisää mutta tämä olkoon siitä esimerkki että vaikka ensin ketutti, nauratti ja turhautti niin hän silti jatkoi yrittämistä ja haastoi itsensä!

 Ne ketkä Jaanan tuntevat, tietävät kuinka se piru kipittää pitkin metsiä ja teitä ja pyöräilee lauantai aamuisin botniahallissa ympyrää 3 tuntia, itse en edes vaivaudu lenkkiä hänelle vetämään. Altaassa saattaisin lyhyellä matkalla vielä pärjätä ( 100 m) mutta sitten tuo rautanainen painaisi kyllä ohi!  Eli mistään aloittelijasta ei ole kyse! 

Muistakaa siis tehdä pieniä muutoksia kerrallaan, antakaa itsellenne joka viikko joku uusi ja realistinen haaste jonka pystytte toteuttamaan! Näin motivaatio kasvaa ja huomaatte kuinka kehitytte. 
Ja oma PT auttaa myös arjen pyörityksessä, voimme yhdessä suunnitella viikkojasi liikunnan ja syömisten kannalta. Ja jos mietityttää jaksaako lähteä reenaamaan niin viesti valmentajalle ja varmasti tulee tsemppiä lähteä salille tai vaikka lenkille. 


KEEP IT SIMPLE!!!

Loppuun kuva NYkin reissulta, aamu kello 5 jumpalle hotellin puntille?? vähä silmtä ristissä mutta uudet housut siivitti hyvään jumppaan!:)

HUOMISEN PILATES PERUTTU!!!:(
Lauralla selkä ihan jumissa eikä jumpan pito onnistu :(

Kevättä pukkaa!:)

Olin eilen luennoimassa Moto-Seinäjoen OffRoad illassa moto-, enduro-, speedway- ja jäärata-kuskeille ( jos osasin kirjoittaa oikein!!)  ravitsemuksesta ja urheilijan tankkaamisesta ennen kisaa ja kisan jälkeen, yleisöä oli paikalla huikeat 70 henkeä+ työntekijät!
Toivottavasti kuuntelijoille jäi jotain mieleen, ainakin se että pitsaa ei kannata edellisenä iltana ennen kisaa syödä ;)

Tulevasta keväästä:

Ottaisin mielelläni lisää urheilijoita ( lajista riippumatta) ravintovalmennukseen, tulevan yhtiökumppanini Maija Koskimäen kanssa aiomme satsata myös tähän ravintovalmentaja puoleen todenteolla!!
Myös meitä tavantallaajia kiinnostaa oikeanlainen ruokavalio joten ottakaa ihmeessä yhteyttä pelkän ravintovalmennuksen tiimoilta jos muuten on reenit kunnossa ;)


Aiomme syksyllä laittaa käyntiin myös oma triathlonistien tiimimme joten nyt kannattaa olla jo yhteydessä mikäli haluat mukaan tiimiin!
Maija Koskimäki on siis itse entinen kovan luokan triathlon nainen ja valmentaja joten ammattitaitoa ei tältä kaksikolta puutu!!! Itsehän olen uinut kilpaa ja valmennus altaassa sujuu paremmin kuin hyvin!

Samoiten kun tämä Fitness-kisaaminen on nyt todella kova juttu niin hanki ihmeessä ammattivalmentaja itseäsi kiusaamaan ja suunnittelemaan ohjelmat ja ruokavalion ettei tarvitse yksin pähkäillä miten päästä kisakuntoon!!


Aiomme myös pitää Ilmajoella toisen kahvakuula tekniikka kurssin huhtikuun aikana, älä missää sitä!!:)

 Pilatesta: 


Ja nyt Lauantaina 9.3 klo: 10 Pilates nurmossa!!!
5€/hlö. Ilmoittautuminen Lauralle mailiin tai 040-7056292!

 Seuraa kuitenkin sivujani koska teemme remonttia uuden salin tiimoilta niin saattaa tulla muutoksia!:)