Mukavuusalueesta ja siitä paljon puhutusta kehittymisestä....: 

On jo pidemmän aikaa ollut tarkoitus tarttua tähän aiheeseen ja nyt sitten päätin sen kirjoittaa vaikkei aikaa tälle olisikkaan :D 

Paljon on puhuttu treenattavien kanssa siitä kuinka sieltä omalta mukavuusalueelta on vaikea päästä pois ja kuinka sitä ei usko että jo jaksaisi vähän kovempaa, isommalla painolla tai pidempään. On löytynyt se turvallinen ja mukava alue jossa tietää että ehkä saattaa saada hieman tuntumaan seuraavana päivänä vaikka jalkoihin tai ainakin jää treenin jälkeen sellainen fiilis että kylläpäs sitä nyt tuli taas hyvin nosteltua! Ennen kaikkea on löytynyt se alue jolla jaksaa treenin vetää läpi eikä pientä paniikin poikasta tangon alla pääse tulemaan, jos vaikka jäisikin se toisto sitten alas?!

Heti alkuun kuva allekirjoittaneesta Maijan vetämän VK lenkin jälkeen, jep jep. Ei ollu kivaa silloin, sen jälkeen kyllä oli.

Varsinkin meidän naisten riesana ( vaikkei saisi yleistää!!!) on se että junnataan painojen kanssa, kun ei uskota että hittolainen kyllähän minä jaksan tämän tästä kiskaista! Sitten kun on valmentaja vieressä vähän huikkimassa niin johan rauta nousee, ilman pikku riikkisintäkään ongelmaa. 

Totta kai aina pitää mennä tekniikka edellä mutta kehitys tyssää kuin seinään josset ikinä kokeile mennä kovempaa tai nostaa isompia rautoja, sitten kiukuttaa ja ottaa päähän kun on "niin huono ettei edes tähän pysty", ei niin jossei yritä ja harjoittele kovempaa. 
Monen ensimmäinen ajatus on kun lisään rautaa tankoon tai pyydän menemään lujempaa että en mä PYSTY! Ja noin vaan sitten tehdään, ehkä pitää irvistää vähän enemmän tai huohottaa lujempaa mutta ketä se haitaa?? 
Ja se irvistäminen tai puuskuttaminen ei tee sinusta huonoa muista aina se, se vaan kertoo siitä että yrität tosissasi ja haastat itseäsi. Liikunnan pitää olla kivaa eikä liikaa saa prässätä joka kerta mutta sittenhän se fiilis vasta meneekin kun ei enää kehity mihinkään eikä saa mitään kiksejä vaan polkee vain paikoillaan. Silloin se treenaaminen sitten yleensä loppuukin.. Ja sitten aloitetaan toukokuussa kesäksi kuntoon-dieetti ;)

Jumppa painoja. Kuvaajana Niina Mäenpää

Mukavuusalueesta ja varsinkin siitä epämukavuus alueesta: 
Jotta kehityt on tehtävä vähän kovempaa, intensiivisemmin tai painavimmilla painoilla johdonmukaisesti. Pitää muistaa levot ja palautumiset koska ilman niitä kehittymien tyssää myös ( varsinkin kestävyys porukka!!!!). Jotta pääset haluamiisi tavoitteisiin pitää olla myös valmis tekemään töitä sen eteen ja testaamaan itseään, se ei haittaa vaikka epäonnistuisi tai joku setti jäisi kesken. Yritit kuitenkin, se on se mikä ratkaisee. 

Itselläni on ollut aina vaikeuksia uskoa omaan tekemiseen, mieli huutaa että lopeta/huilaa idiootti mutta kroppa jaksaakin vielä. Jotta tästä ongelmasta olen pääsyt yli on pitänyt tehdä mooonta epäonnistunutta yritystä, itkeä monet kiukku itkut lenkin varrella/aikana ja ennenkaikkea KATSOA ITSEÄÄN PEILIIN. Vaatia itseltä ja kropalta sitä, juosta välillä täysillä päin seinää ja sitten keräillä sieltä itseään monta tuntia.Ja jokaisen kuvainnoillisen seinään juoksun jälkeen olen tiennyt millä tasolla fysiikkani on ja kuinka paljon siitä voin vielä repiä irti, jotta minusta tulisi vielä parempi. 
Ja tosiaan en siis varsinaisesti treenaa mihinkään kisaan tms, haluan vaan olla helkkarin hyvä joskus. Ja missä haluan olla hyvä: vähän kaikessa ;)

Tässä välissä on hyvä keventää tunnelmaa kertomalla asiakkaan suusta kuultuja totuuksia: 
Olimme treenaamassa CF Seinäjoella ja teetin kovaa treeniä asiakkaalleni tarkoituksella, ideana oli vähän etsiä hänen seinäänsä ( mitä ei sitten löytynyt). Noin puolessa välissä harjoitusta hän tokaisi: " Sä viet multa liikunnan ilon tälläsellä". No tehtii treeni loppuun ja loppuverran aikana asiakas totesi että olipa kiva treeni! :D

Yksi esimerkki-tyyppi tähän kirjoitukseen on vielä pakko ottaa, nimittäin "kyllä sä pystyt mutten mä"-tyypit:
Nämä ovat niitä naisia/miehiä jotka jaksavat aina tsempata muita mutteivät usko omiin kykyihinsä tehdä juuri samanlaisia suorituksia jollei jopa parempia! He tsemppaavat muita ja kauhistelevat kuinka hyviä toiset ovat ja sitten tekevät omat suorituksensa hiljaa ja kauniisti ilman sen suurempia ongelmia, mutta ei painoa EI voi laittaa lisää, oli jo niiiiiin raskas.
Ottakaa sellainen perkele-moodi päälle ja räjäyttäkää pankki itse! Tsempatkaa itseänne ja uskokaa uskokaa uskokaa siihen omaan tekemiseen!

Liikunnan pitää olla kivaa mutta kivaa voi pitää niinkin että haastaa itseään kunnolla, sitten toisella kerralla naatikselee ja hiootekniikkaa tai ihailee maisemia. 
Uskokaa itseenne ja omiin voimiinne+ kuntoonne! Ja vaikkei painojen kanssa leikkiminen olisi sinun juttusi ollenkaan niin kehitä itseäsi muilla osa-alueilla. Opettele uusia taitoja ja tee jotain mitä ehkä hieman pelkäät.

Ehkä löydät itsesi tekstistä...?

KIITOS JA UGH!

Laura