Harjoittelusta:

Ajattelin kirjoittaa tekstin harjoittelun nousujohteisuuden tärkeydestä ja siitä kuinka tuloksia halutessaan pitää painaa töitä vaikka välillä sapettaakin.

heti alkuun sopivan motivoiva kuva avomiehestäni painimolsilla, tämäkin vaan paketoitiin ja kisoja jatkettiin ;)

Monella on omassa harjoittelussaan se ongelma että pysyy helposti sielä omalla mukavuusalueellaan eikä uskalla kokeilla isompia painoja tai vaikka tehdä lenkkiä kovempaa, myöskään ei muisteta tehdä pitkäjänteisesti ohjelmia vaan muutellaan melkeimpä viikoittain saliohjelmia uusien naistenlehtien vinkkien mukana. Haetaan oikotietä kun tietty liikesarja lupaa kauniita ja lihaksikkaita käsiä tai muuta sellaista.

Välillä tulee tasannevaiheita ja motivaatio on kadoksissa, se on ihan luonnollista meille kaikille. Silloin sitten vaan pitää pistää aivot autopilotille ja jatkaa töitä omien tavoitteiden saavuttamiseksi tai muuttaa lähestymistapaa. Kokeilla uusia laitteita/liikkeitä, käydä jollain ohjatulla tunnilla tai hankkia valmentaja!

- Tästä aasin silta: naisten voimaharjoittelu leiri tulossa tammikuussa 2014!! 18-19.1 CF Seinäjoen tiloissa, yht 6 h! Tästä lisää infoa pian!:)
 

itselleni juokseminen ainakaan kovaa ja kauan ei ole mitenkään mielekästä mutta sitä silti teen!

Se että joku katsoo harjoitteluasi "ulkopuolelta" auttaa sinuakin näkemään epäkohdat ja korjaamaan ne, useimmiten kuntourheilijoiden treeniviikot täyttyvät liian monesta asiasta joistä mikään ei kehitä tarpeeksi ja jotka syövät toisiaan.
Hyvä esimerkki näistä on ihmiset jotka käyvät 2-3 jumppatunnilla putkeen: ensin bodypumppia sitten compactia ja loppuun vielä balance. Ja kaikki putkeen ilman palautusjuomia tai muita...
Seuraavana päivänä mennään superlenkille ja sitten taas salille, lepo unohtuu kokonaan eikä haluttuja tuloksia synnykkään. Nousujohteisuus katoaa kun kroppa on jatkuvasti liian väsynyt.

Tästä kirjoitin oman valmentajani Laura Niemelän blogiin jutun:
http://whatsupcoach.blogspot.fi/2013/10/vieraskyna-treenarikin-tarvitsee.html

Jos oikeasti haluaa saada tuloksia on niiden eteen siis tehtävä töitä, ei auta todeta 8 viikon jälkeen että no eipä tästäkään ollut mitään hyötyä ja heittää hanskat tiskiin. Valitettavasti unelma vartaloa ei voi saavuttaa viikossa eikä kahdessa, sen rakentamiseen menee vuosia!!
Liian usein ihmiset tuskastuvat heti ensimmäisen kuukauden jälkeen että miksei mitään tapahdu tai miksei paino putoa 3 kiloa viikossa??
Juuri eilen juttelin asiakkaan kanssa hänen painonpudotuksestaan, 3 kk:  6 kg. Se on paljon se ja se on lähtenyt nimenomaan sieltä rasvoista ja koko ajan ollaan treenattu hyvin ja tarpeellisen kovaa lepoja unohtamatta! Silti sitä tulee itse sokeaksi sille pudotetulle kilomäärälle eikä se tunnu itsestä miltään, silloin on tärkeää että joku tsemppaa ja muistuttaa kuinka paljon se oikeasti on!;)

Toki pitää muistaa että olemme kaikki yksilöitä ja toisiin tarttuu treeni todella hyvin ja toisiin taas hitaammin, silti yhtä kovasti töitä pitäisi muistaa tehdä :)
Ajattele vaikka huippu-urheilijoita, esim. ratajuoksijat: tehdään 4 vuotis-suunnitelmia kohti seuraavia 5-renkaan kisoja ja oikeasti tehdään töitä koko se 4 vuotta ja sitä ennen 10 vuotta! Tulee loukkaantumisia ja muita vastoinkäymisiä mutta silti painetaan eteenpäin!

Monesti kun haastattelussa kerron uudelle asiakkaalle että tämä projekti tulee kestämään meidän osaltamme ainakin 6 kk ihmisten naama venähtää, saatikaan kun puhutaan vuodesta ;) Silti se vuosi meneekin yllättävän nopeasti ja kun tulee aika "erota" monelle tuleekin tuska että mitäs mä nyt teen? Jatkat samaan malliin ja hyödynnät kaikkea valmentajaltasi oppimaasi tietenkin! ;)

Takaisin treenaamiseen, kehitystä ei tapahdu jossei uskalla kokeilla välillä mitä oikeasti jaksaa! Usein siinä yllättyykin positiivisesti, huomaakin että kyykyt saa tehdä paljon isoimmilla painoilla kuin millä niitä on hinkannut tai lenkin pystyy hölkkäämään läpi ilman että sykkeet huitelee enää taivaissa. 
Uskaltakaa siis kokeilla ja etsiä se SEINÄ ( hitting the wall: kohta jossa oikeasti loppuu kunto ja happi ja maitohapot jylläävät niin lujaa ettei ole enää mitään asiaa jatkaa treeniä edes 50%tehoilla mitä alussa aloitti). Seinä ei löydy kuin kokeilemalla ja näin tiedätte sitten että missä se raja missäkin treenissä menee! 

Yhtälailla nousujohteisuudessa on tärkeää palautuminen kun treenaaminen, ylikuntoa ei kannata hankkia se on varma. Levätä pitää silloin kun on merkitty ja kroppaa pitää itse osata kuunnella, ja se ehkä vaikein homma onkin. Koska se pieni apina päässä valehtelee ja yrittää saada luovuttamaan kun ei vaan huvita ja koska se kroppa on oikeasti VÄSYNYT??
Tästa aiheesta kirjoitain seuraavan jutun :)

Nyt kuitenkin takaisin työn pariin ja muistakaahan että olen vielä ensi viikon töissä ja sitten painun lomalle joten nyt asialle jos maakunnan ehdottomasti hauskin ja kekselijäin valmentaja kiinnostaa!!!

Laura